maanantai 13. joulukuuta 2010

Kiekkari

Virallinen kierrätysintoilijan ynnä järjestysneurootikon asemani on lopullisesti vahvistettu nyt myös työmaalla. Epämääräisiin kasoihin siellä täällä kyllästyneenä askartelin tontille kertyneistä kuormalavoista loppusijoituspaikan polttoon tai uudelleenkäyttöön päätyvälle puutavaralle ja pienemmän boksin sekajätteelle. Päivä meni puita lajitellessa, mutta eipä tuo haittaa, siisteys on niin somaa!




My status as the local neat-freak and crazy-recycler-woman has now been confirmed also at the construction site. Tired of piles of scrap wood here and there, I made some of the pallets that had ended up on our lot into two recycling areas for wood and other waste. It's always so nice to tidy places up.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Päivänvalossa

Samat kuvat nyt uudelleen, tällä kertaa huurteisen sunnuntain aamupäivänä. Aurinko paistaa ja hanki kimmeltää, kauneuden haittapuolena ovat vain hieman liian pitkälle edenneet miinusasteet. Työmyyrän pystyyn jäätymisen lähemmäs kahdenkymmenen asteen kylmyydessä saa estettyä vain pukeutumalla Michelinmieheksi ja pysymällä jatkuvassa liikkeessä. Työkaverini Venlan kahden päällekkäisen pipon vinkki on myös testattu ja toimiva, suosittelen lämpimästi kaikille aivojäätymää pelkääville.









Same pictures, now with daylight on a sunny sunday morning. The downside of all this prettyness is the fact that it is damn cold! The only way to avoid freezing during -20 degrees is to dress like the Michelin man and keep moving.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Our house, in the middle of our street...







Valtavasti ehtii tapahtua kolmessa päivässä! Pystytysporukka aloitti työnsä heti seuraavana päivänä kuorman saapumisen jälkeen, mies ja isänsä autotallin pystyttäjinä lauantaina. Nyt ollaan molempien osalta jo harjakorkeudessa.







Talon sisällä tallustelu tuntuu hymyilyttävän epätodelliselta. Kauan odotettu, suunniteltu ja papereilla pyöritelty on vihdoin oikeasti olemassa. Hellan kohdalta tiskialtaan kohdalle on kolme askelta, ruokailutilan erkkeri on juuri niin täydellinen kuin ajattelin ja terassi paljon suurempi kuin osasin odottaa.

Pahoittelut hämäristä kuvista. Avustava perheenjäsen ei ole omilta kiireiltään päässyt tontille kuin hämärissä.


A lot can happen in just 3 days. The house and garage are already looking like a house and a garage. Walking around inside the house feels so unbeleavable, the house is finally real!

Sorry for the dark pictures, i have not had time to visit the building site during the few hours we have of daylight...

torstai 2. joulukuuta 2010

Hän on täällä tänään!

Talo saapui aamuhämärissä kahdella täpötäydellä rekalla. Kiitos mukavien ja ammattitaitoisten autonkuljettajien, kuormat oli puoleen päivään mennessä purettu erinäisiksi pinoiksi tontille. Seuraavaksi edessä rakennussarjan kokoaminen.







It is finally here! The house arrived in two fully loaded trucks today. Now our front yard is covered with all sorts of piles that will turn into a home soon (i hope).

maanantai 8. marraskuuta 2010

Marraskuun huurteessa





Elämme jännittäviä aikoja: tänään valetaan talon lattia.


On a frosty November day. Today the cement truck comes... and then we have a floor. Exiting times!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Elämää värikuvina

Bongaa kuvista eristeitä, laastia, patolevyä, mursketta ja soraa, styroksia, putkia ja röörejä, raudoitusverkkoa... Niillä on paahdettu viime viikot pää kolmantena jalkana, maanrakentajan, putkimiehen, lattialämmitysasentajan sekä ystävällisten perheenjäsenten suosiollisella avustuksella.



















A lot has been going on during the last few weeks. With a little help from plumbers, groundworkers and lovely family members the place is looking like it should... with pipes, iron, styrofoam and things.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Muu muu muurari

Aurinkoiset päivät ovat saaneet seurakseen sumua, harmautta, vettä, räntää, lunta, pakkasta ja tuulta, silti urheat työmiehet ovat jaksaneet puuhata päivästä ja illasta toiseen sokkeleiden parissa. Rouva on seikkaillut muurarimiehen häiriönä kyselemässä tuiki tärkeitä, kuten "jos mä oon tässä, niin oonko mä keittiössä vai kodinhoitohuoneessa?"









Eräänä päivänä viime viikolla syntyi myös maalämpökaivo. Tällä hetkellä koko systeemi näyttää kovin vaatimattoman huomaamattomalta, eipä uskoisi että tuon putkenpään alla on 160 metriä syvä reikä kohti maan uumenia. Jos eläisimme Rasmus Nalle -maailmassa, putkesta pukkaisi kohtsillään pieniä kiinalaisia...



The weather has been everything from sunny & beautiful to snowy & damn cold, but the brave men have been hard at work on the footing, every day until dark. A hole for our geothermal heating system was also drilled one fine day. The pipe looks quite inconspicuous, it's hard to believe that there is a 160-meters-deep hole in the ground under there!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Kurahommia

Aurinkoisena syyspäivänä valettiin anturat, kaksi autollista betonia riitti tismalleen. Perheen miesväelle anturoiden valaminen on lähinnä arkipäivää, mutta ensimmäistä kertaa moista tapahtumaa todistaneen rouvan mielestä tämä oli kovin jännittävää. Betonipumppuautonkuljettajan työ voitaneen nyt lisätä hauskalta näyttävien, potentiaalisten uravaihtoehtojen listalle, vaikkakin veikkaan että näin koordinaatiorajoitteista ihmistä ei moiseen työhön päästetä.





Talon anturan oikeaan alanurkkaan on kaiverrettu päivämäärä. Ehkä autotallin lattiaan voisi valun yhteydessä tehdä hollywood-henkiset kädenjäljet ja nimikirjoitukset..?

Sitä ennen on kuitenkin edessä kovasti muurausta, kun harkoista muodostuvat talon ja tallin sokkeli.





The molds were filled with two truckloads of concrete on a beautiful autumn day. We also inscribed the date on the house foundation. Wondering if we should do hollywood-style handprints and signatures once they make the floors..?

tiistai 5. lokakuuta 2010

Laatikkoleikki



Viime päivinä on nikkaroitu anturamuotteja, soiteltu betonin perään ja säädetty aikataulujen kanssa. Laatikoiden keskellä seisoessani olen yrittänyt kuvitella mielessäni huoneiden paikkoja ja kokoa, mutta kaikki näyttää vielä toistaiseksi jotenkin vinksahtaneelta. Oletan (ja toivon) että vika on päässä, ei mitoissa.

Viikonloppuna päästään toivottavasti sokkelinmuurauspuuhiin. Toivotaanpa yhdessä kuivaa ja lämmintä syksyä, ei haittaisi vaikka tänä vuonna tulisi lumeton joulu!





Lately we've been working on the first part of the foundations, these are molds for the concrete. I've been standing in the middle of that box, trying to imagine where all the rooms & things will be, but the dimensions seem a bit strange at this point. I'm pretty sure my eyes are lying and not the measurements...

maanantai 27. syyskuuta 2010

Joka toiselle kuoppaa kaivaa...

Tänään kiirehdittiin suoraan töistä tontille jännityksen vallassa. Maansiirtourakoitsija pääsi vihdoin aloittamaan urakkansa ja johan oli maisema muuttunut. Kuva ei todellakaan pysty kertomaan puoliakaan siitä, miten valtavan muutoksen jo pelkkä maiden kuoriminen on tontilla saanut aikaan. Hymy levisi naamalle, nyt oikeasti näyttää ja tuntuu siltä että jotain tapahtuu!



Aiemmin olin huolissani siitä, riittääkö maa tontilla. Nyt olen huolissani siitä, mihin tuo kaikki maa laitetaan... Niin se taitaa olla, että meni miten päin tahansa, aina huolehdin. Kiitosta täytyy antaa kaivurinkuljettajalle, joka oli ystävällisesti - ilman eri pyyntöä - nostanut tulevan putkilinjan kohdalla kasvaneen raparperipuskan kokonaisena paakkuna kauemmaksi talteen. Ammattimies!


The digger started it's work and in only one day has changed the place, the picture does not even begin to show how different it is. In spite of all the stress and wondering, we are two happy housebuilders. Finally, it feels like something is really happening!


(kuvan saa klikattua isommaksi - click on the picture to enlarge it)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kohti ääretöntä... ja sen yli!

Iloisia uutisia! Rakennuslupa on saatu ja aloituskokous pidetty, nyt saa virallisesti ryhtyä rakentamaan!

Viime aikoina on puuhommien lisäksi keskitytty jälleen paperien pyörittämiseen. Joku saattoi tyhmyyksissään ajatella, että paperisota loppuisi luvan saapumiseen... ja oli väärässä. Nyt on tutkailtu perustuskuvia, pohdittu mitä papereita vielä puuttuu ja mitä täytyy tarkentaa, kuka tarvitsee mitä tietoja ja kuinka kaikkien aikataulut saadaan sopimaan yhteen. Pitäisi myös ottaa yhteyttä paikalliseen vesilaitokseen ja tiedustella mahtaisivatko toukokuussa lähetetty liittymishakemus ja kesäkuussa toimitetut putkikuvat pikku hiljaa tuottaa liittymissopimuksen.

Eilen tontilla hyörittiin miehen työpaikaltaan lainaaman laserhärvelin kanssa korkeusasemia tutkaillen. Rakentajat ja rakennustarkastaja ovat alemman korkeuden kannalla, vastaava mestari ylemmän. Näiden välillä tehtävän kompromissin laadun on selvittävä pian, maanrakentaja kun on luvannut rymistella paikalle kaivureineen ensi viikon lopulla.



Vapaa-ajan ongelmien puutteesta huolehtii myös lokakuun aikana tapahtuva muutto, jossa nykyinen 77 neliön kolmio vaihtuu 34 neliön yksiöön. Silkkaa riemua.

We finally have the building permits, yay! Now we have been marking heights for the future building floor. The lower one is our opinion, the higher one our construction engineer's. We must come to an agreement soon, the digger starts it's work on friday.

perjantai 27. elokuuta 2010

Kehitys kehittyy

Täällä odotellaan edelleen rakennuslupia. Kunnan täti vastasi ystävälliseen tiedusteluuni "lupaa on valmisteltu ja se koitetaan saada päätökseen mahdollisimman pian". Kohta siis nähdään mitä tuo mahdollisimman pian täällä päin maata tarkoittaa.

Rakentamisen alkua odotellessa pientä vertailua lähes samasta kohdasta napatuilla kuvilla:

1. kesäkuuta 2010



ja 23. elokuuta 2010



Antti Muurista lainatakseni: "Eteenpäin on menty".

Comparing pictures from June and August. This is where you really see how much has happened.

maanantai 23. elokuuta 2010

Halolla päähän

Viime aikoina on vietetty hiljaiseloa varsinaisissa rakentamispuuhissa, sen sijaan on puuhattu pöllien kanssa. Niitä on pätkitty, pinottu, halottu ja kasattu. Mies pilkkoo puita ihan perinteisellä kirves ja pölkky -menetelmällä, rouvan turvallisuusluokitus riittää vain sähkökirveen käyttöön. Koneenkäyttäjän mahdollisuudet räpylöiden halkomiseen on eliminoitu sillä, että se toimii vain kun painaa yhtä aikaa koneen eri puolilla olevaa kahta nappia.



Eri mieltä ollaan edelleen siitä, tehdäänkö meillä klapeja (mies) vai lapuja (rouva).

While waiting for the building permits, we've concentrated on making firewood for our future fireplace. And then making firewood. And after that making some firewood... So, a lot of it.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Tukkimiehen kirjanpitoa

Kun talo on saatu pois tieltä, on hyvä kaataa puita. Tontin reunoilta on lähtenyt jo yli 30 isompaa ja pienempää koivua, kuusta ja leppää. Muutaman puun kaatamisen kanssa jäätiin vielä odottelemaan suotuisampia tuuliolosuhteita suuren luokan katastrofien välttämiseksi. Rankoja ja pöllejä on jo näistäkin aikamoinen kasa, siinä riittää halonhakkuuta hetkeksi.



Savotan seurauksena tonttia komistaa nyt myös useamman juhannuskokon verran risuja, seuraavaksi täytynee etsiä joku hakemaan ne pois. Hauska tapa hankkiutua niistä eroon voisi olla suurien risunpolttobileiden järjestäminen, mutta kasa lienee energiapuuna asiallisemmassa käytössä kuin megaluokan kokkona.




Now that the house is no longer in the way, it's a good time to cut down some trees. Made quite a big pile of logs and even bigger pile of branches. Had a temptation to make a huge bonfire, but decided that they were in better use being picked up by the local waste management plant and used for energy.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Kas näin kaatuu talo, ja talo kaatuu näin







Kaksi päivää kaivurilla rouhimista ja roskien lajittelua ja talo on päätynyt lukuisien kuorma-autoreissujen myötä uudelleensijoitukseen ja -käyttöön paikalliselle jätteenkäsittelylaitokselle.

Ihan kaikki sinnekään ei sentään päätynyt, vaan talteen otettiin muun muassa uuden elämän savustuspönttönä saava saunan pata, ikkunat, useampi pahvilaatikollinen sähkörasioita, -katkaisimia ja -kaapelia, vanhoja kaivonkansia ja tiiliä. Perustusten alta, hiekan seasta on löytynyt myös aikamoinen kasa kauniita kiviä, joita tullaan joskus käyttämään kukkapenkkien reunustamisessa.

Jos nyt saisimme aloittaa alusta, olisimme purkaneet ehkä vielä enemmän itse, vaikka taloa riisuttiin jo nyt sisältä ja ulkoa reippaalla kädellä. Energiajätteeksi kelpaavan puumateriaalin selviminen käsin pois puhallus- ja levyvillan seasta - ja päinvastoin - on nimittäin todella epämiellyttävää puuhaa.

That's how the house went down. Most of it was sorted into different piles and taken to the waste management site, but some reusable things also saved for future use either by us or taken to a recycling centre.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Naulaan ja naputan

Rouvan oma pikku työmaa näyttää jotakuinkin tältä.





Sekä eko- että pihistyssyistä on pelkästään järkevää ottaa purkutyömaalta talteen kunnolliset laudat ja hakata niistä päivätolkulla nauloja irti. Ämpärin täyttyminen on ehkä palkitsevinta, sekalaisesta läjästä pikku hiljaa muodostuvan siistin lautapinon lisäksi.



The lady's job site: Picking nails from the boards that we're going to reuse. Seeing the bucket fill up little by little and piling the boards neatly is actually very satisfying.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Aimo harppauksia

Ensin kuorittiin ulkovuoraus, seuraavana kaatui autokatos,
kolmantena irtosivat ikkunat, sitten riivittiin sisäpuoli,
tänään lähti katto, huomenna kaatuu talo...









Moving on, little by little. Taking down boards, windows, things from the inside, the roof... Soon it will be all gone.