Huhuu täältä muistilappueverestin, paperivuorien ja esitemäkien keskeltä! Täällä sitä ollaan, päät pyörällä ja silmät sikkurassa. Jo pelkkä rakentamisen suunnittelu on vähintäänkin valaisevaa. Sanasto ja tietämys kasvavat kohisten, viikonloppuna kävin jo (muka-)asiantuntevaa puhelinkeskustelua lämmitysalan urakoitsijan kanssa. Silti muutama asia askarruttaa edelleen...
Mitä oikeastaan tarkoittaa vaaitus? Miten tietää kuka on hyvä pääsuunnittelija? Mikä lämmitysjärjestelmä olisi paras paitsi nyt, myös 20 vuoden kuluttua? Mistä löytää mainion maanrakennusurakoitsijan, lvi-suunnittelijan, putkiurakoitsijan, sähkömiehen..? Miten kaavamerkintöjä pitäisi tulkita? Mikä mahtaa olla paras keino järjestää työmaalle sähköä? Miksi kunnan viranomaiset raakkuvat kuin varikset? Paljonko on paljon ja mikä on riittävästi?
Näihin ja muihin visaisiin pulmiin saamme toivottavasti vastauksia tulevissa lähetyksissämme. Viranomaiskysymyksen tosin epäilen jäävän ikiaikaiseksi salaisuudeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Raakkuminen johtuu usein huonosta asennosta. Kun lösöttää koneella päivät pitkät, rintakehä romahtaa, niska lyhenee ja pää valahtaa liian eteen. Kun äänentuotantoon tarvittavat lihakset eivät enää saa minkäänlaista yhteyttä suuvärkkiin, joutuu kurkunpää tekemään kaiken sen työn, mikä oikesti kuuluisi pallean toimintaa tukeville lihaksille. Kurkkuparka, eihän se sellaista kestä...
Lähetä kommentti